Kaiholla katsellen maisemaa, josko vaikka joku ihana perrouros tulla tupsahtaisi näkökenttään. Viima on viettänyt pari viime viikkoa juoksujen vietävänä. En ollut edes osannut varautua, että kiituri aloittaisi nämä "aikuisten hommat" jo näin nuorella iällä, mutta niinpä vain kävi. Selvisi myös, miksi eräs ihana pohjanpystykorvapoika ei meinannut millään jättää Viimaa rauhaan päivä ennenkuin huomasin juoksujen alkaneen... Juoksut on aiheuttaneet sen, että ruokaa ei mene kuin puolet päiväannoksesta ja sekin yhdessä erässä illalla piimän kera. Välillä on ollut myös vähän vaisu sisällä ja turhan raisu ulkona. Hajut on niin vastustamattomia, että jonkin lyhtypylvään kohdalla viettäisi varmaan koko iltalenkin jos itse saisi päättää. Myös oma reviiri on ollut viime viikkoina tarkemmassa syynissä, toisin sanoen on ilmoittanut muista koirista ihanalla "rährähvähvähviuvauviuväyväyväy"-konsertolla, johon omistaja on vastannut taas tehokkaammalla murinalla (siis koiran mielestä uskottava, ei kanssaihmisten ;)  

Haku/jälki -treeneistä ollaan nyt sitten jouduttu olemaan tauolla. Myös omatoiminen treenailu on ollut vähän jäissä, kun tuntuu ettei koiralla ole oikein just nyt intoa. Odotellaan siis pari viikkoa ja yritetään palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Tässä vielä pari lisäkuvaa tämän iltaiselta Puijon iltalenkiltä:

Liitää ja kiitää