Lauantain alkajaisiksi oli jälleen aika pakata uskollisen näyttely-ystävämme K:n ja Hilpan uskollinen kuormajuhta farmari-Sitikka täyteen häkkejä, vilttejä, laukkuja ym. muuta tarpeellista, josta puoliakaan ei lopulta tulisi viikonlopun aikana tarvitsemaan. Olihan kohteena Hyvinkää ja Spanieliliiton erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu huimat 100 espanjanvesikoiraa! Viima pääsi nauttimaan Tuusulan maalaismaisemasta yökyläilyn merkeissä kasvattaja Heidin tykönä, kun mamma suunnisti yöksi toisaalle. Olin ihan varma, että Viima huutaa vielä tunnin päästäkin minun perääni, mutta toisin oli käynyt. Kerran oli vaivautunut hyppäämään ovea vasten ja sen jälkeen alkanut koisimaan ;) Lähtiessä annoin isäntäkoirille Leeville ja Fanolle vielä kehoituksen kertoa Viimalle näyttelyssä käyttäytymisen säännöistä ja jäin innokkaana näkemään painajaisia siitä, mitä kaikkea ensimmäisessä sisänäyttelyssä saattaakaan seuraavana päivänä tapahtua...

Turhaa oli kaikki stressaaminen ja pohdiskelu. Viima oli totuttautumassa näyttelyolosuhteisiin eli täpötäyteen kaikuvaankin halliin heti aamusta alkaen kun esiintymisvuorossa olivat ensin uroot. Itse pakoilin koiraani minkä ehdin, ettei se vaan saa minusta paikan päällä hajua, kun halusin nähdä miten Viima menee huippuhandlerin käsissä. Kerran se ilmeisesti hajun sai, kun kasvattaja Arja kovasti viittilöi minua vaihtamaan paikkaa vielä kauemmaksi. Narttujen junnukehän alkaessa jännitys olikin melkoinen, mutta kun näin, että Viima on tosi cool-asenteella liikenteessä niin uskalsin hengittää taas. Ensin käytiin pyörähtämässä koko porukalla esillä ennen yksilöarvosteluja. Tässä händlerinä vielä Arja.

Ilmeisesti kyläpaikan pojat olivat illan ja yön aikana supatelleet Viiman lerppakorviin vinkkejä siitä, miten kannattaa käyttäytyä tuomarin edessä herkkujen saannin maksimoimiseksi, koskapa koira seistä tökötti asennossa koko tutkimisen ja arvostelun ajan! Olin NIIN onnellinen jo siitä, että se viimein seisoi kunnolla valahtamatta handleria vasten, että vaaleanpunaisen nauhan (ERI) saaminen ei saanut sen suurempaa ihmetystä enää aikaan :) Tässä Viima odottelee vuoroaan Heidin kanssa. Itse arvostelusta en voinut ottaa kuvaa, kun jouduin olemaan hyvin kaukana ja nämäkin on jo zoomailtu niinkuin kuvanlaadusta näkee.

Ja tässä kuvassa valitaan junnunartuista neljä vielä kilpailuluokkaan (junnunarttuja oli yhteensä 10 paikan päällä, joista 6 sai ERI:n eli kamppailivat sijoittumisesta).

Ja kappas: niin vain espanjalaissetä oli sitä mieltä, että tämä typykkä laitetaan kilpailuluokkaan. Tässä vaiheessa minä aloin miettiä, että moneltakohan täältä päästään ajelemaan takas kotiapäin, kun luokkia oli vielä monta edessä ja koiramäärä melkoinen! Lopulta Viima tuli luokkansa toiseksi ja tässä tapauksessa hopea ei tosiaankaan ollut häpeä :D! Wautsi wau, näin se vaan koira osaa yllättää!

Paras narttu -kehässä ei tietenkään enää sijoitusta tullut. Paikka oli täynnä upeita koiria ja taitavia esittäjiä! Suurkiitos vielä Viiman esittämisestä ja hoidosta vastanneille Heidille ja Arjalle.

Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä. Auton takakontti oli vaiennut täysin, ainoastaan saattoi kuulla aivan vaimean tuhinan koiran vetäessä unta palloon... Miten muuten saa yli 2x 400 km:n matkan kulumaan hetkessä? Laittaa sinne kaksi koirahullua, jotka tykkää puhua omista koiristaan.

Näyttelyarvostelu löytyy näyttelyt-osiosta. Jos joku lukija tunnistaa ottaneensa Viimasta näyttelyssä kuvia, niin olisin enemmän kuin kiitollinen niistä! Erityisesti liikekuvat ja joku kunnon poseeraus puuttuu, nuo omat on tuommoisia räpsyjä.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu opetti niin itselle kuin koirallekin taas uusia asioita. Näyttelyt jäävät nyt tauolle, kun turkki lähtee, jipii!