Alkuun upeita syysmaisemia tämänpäiväiseltä ulkoilureissulta. Yleensä tuolla reitillä en ole hirmuiseen väenpaljouteen törmännyt, mutta tänään kyllä porukkaa riitti. Aurinkoinen ja jähmeä lokakuun päivä teki siis tehtävänsä :) Viima nautti yleisen häsläämisen lisäksi eniten toki evästauosta, vaikka joutuikin kiinni puuhun.

Pitkospuilla veturina Viima.

Näyttää käyneen remmissä vetämisen kanssa vähän niin, että ei ole just niin hyvin hallussa tuo remmikävely kuin ehkä pitäisi... Josko vaikka paneutuisi siihen nyt seuraavaksi. On vaan niin turhauttavaa hommaa, kun oikean innon ollessa päällä koira vetää sutena edellä ja pysähdys, kontaktinotto -tekniikalla menee n.vartti ennenkuin aletaan edistyä matkan teossa. Käytössä on myös äänitehoste käärmeen sihinä, joka näyttäisi toimivan paremmin. Se vain saattaa ajan kuluessa kokea inflaation... Katsotaanhan miten jatkossa canicrossin harrastaminen vaikuttaa, onko meillä entistä ehompi puskutraktori?

Muusa ja Viima ulkoilemassa. Mummolan "vanhuksetkin" ovat saaneet uutta virtaa taas koneisiinsa, kun kuuma kesä on takana. Ei paljoa ikä paina, kun on lääkitys kohdillaan ;) Viima on saanut tottua tässä lähiaikoina myös hiusklipseihin  ja -ponnareihin. Tukka alkaa olla vähän turhan pitkä arkikäyttöön. Onneksi enää 14pvää ja tuosta turkista pääsee eroon, minulla ei näemmä kärsivällisyys kestä kovin pitkäkarvaista yksilöä. Viima on kuin joulukuusi kun se tulee metsästä ja joka ikinen päivä se käy myös suihkussa! Pari kertaa olen myös joutunut testaamaan erioil-temppuja joihinkin takkukohtiin, vaikka pääosin tuo karva onkin kyllä vielä hyvä. Pehmeähän se on, mutta ilmeisesti valkoinen muutenkin on vähän erityyppinen kuin ruskea. Ja ikäkin tekee varmaan tehtävänsä turkinlaatuun sitten jatkossa.

Viimalla oli kesällä parin kuukauden ajan sellainen jakso, ettei sitä  kiinnostanut yhtään muiden koirien kanssa leikkiminen. Koirapuistossakin oli turha käydä, kun se vain nuuskaisi koirat läpi ja siinä se. Vähän aikaa sitten pistäydyttiin kuitenkin puistoon ja voi sitä riemua! Leikkikavereiksi kävivätkin pitkästä aikaa taas melkein kaikki ja sitten tömisi tanner! Olisiko kesällä olleet ekat juoksut sitten vaikuttaneet jonkin aikaa loppumisensa jälkeenkin niin, ettei välittänyt muista lajinsa edustajista... No, hyvä näin. Pääsepähän laiskotuspäivinä vähän helpommalla, kun päästää vain koiran irti ja kutsuu tunnin päästä takaisin :D

Viiman komentajalla alkaa opiskeluajat olla aikalailla finaalissa. Iso G eli gradu korjaillaan tulevalla viikolla palautuskuosiin ja sitten enää yksi tentti ja täällä alkaa maisterisjuhlat :) Toivottavasti ei kuitenkaan tartteis ilman työtä jäädä saman tien, sekin kun on tässä kaupungissa mahdollista. Viima ainakin on tsempannut komentajaansa hyvin viime viikkoina. Välillä sängynpohjalta henkistä tukea välittäen...

...ja aika monta kertaa päivässä myös konkreettisesti tukea antaen tassut tuolinkarmilla ja pääkin välillä olkapäällä.

Ainiin, on muuten todistettu, ettei tähän asuntoon tule kukaan tuntematon meidän sitä huomaamatta. Perjantaina ovelle erehtyi tulemaan joku turvalukkojen myyjä, jolle Viimalla oli sen verran asiaa, että koira päätyi makkariin oven taakse räksyttämään. No, myyjä aloitti sitten esittelyn lauseella: "Silloin kun tuo KOIRA ei ole kotona, niin kuka vaan voi aukaista postiluukun kautta teidän oven näin..." Setä piti esitelmää ovella n.10 min ja koko sen ajan tuo valkoruskea apina huusi suoraa huutoa makuuhuoneesta. Esittelijä piti varmaan minuakin vähän liian pitkään ilman raitista ilmaa olleena, kun naureskelin sen koko puheen ajan tilanteelle, jossa setä yrittää puhua, koira vastaa jostain kaukaa, setä korottaa ääntään ja makkarista vastataan entistä villimmällä huudolla. Ei, meille ei tullut lisäturvavarusteita. En  usko olevan sattumaa senkään, että Etuovi.comilla on/oli mainoksissaan juuri vesikoiran kuva. "Etuovi piste com, sinne ne vesikoirat menneet on!" Meillä ainakin!