Whippetit vesikoiralla

Vesikoirawhippet -mutaatio

Ja sitten sitä perinteistä meininkiä, jossa Viima kerrankin jää kakkoseksi...

...tai kolmoseksi.

Ei auta vaikka kuinka tappijaloilla yrittää karkuun...

...tai no kyllä tässä nyt jotain mahkuja on.

Ei oikein noi nopeat harhautuksetkaan auta näiden kiitureiden kanssa.

Kivaa oli siis juosta lumisessa puistossa sen aikaa kun sitä lunta oli... nyt taas maa (ja koira myös) mustana. Kiitos Rosien omistajalle Elinalle yllä olevista kuvista.

Omistajan hermoja on nyt viime päivinä koeteltu. Johtunee siitä, että koira on kahdeksan tuntia päivässä kotona nukkumassa ja sitten kun raahaudun töistä, niin koira puhkuu intoa! Ja omistaja ei aina ihan ole samalla aaltopituudella. Hermoja voi koetella mm. räkyttämällä polkupyörille (jonka luulin jo ongelmana olleen taaksejäänyttä), sinkoilemalla remmissä joka ilmansuuntaan ottamatta pyynnöistä huolimatta minkääntasoista kontaktia ja vielä päälle ilmaisemalla omistajalle, ettei totteleminen miellytä haukkumalla päin naamaa! Kyllä silloin aina hymyilyttää. Huoh, josko tämä kuuluisi ikään. Mutta treeniryhmään olisi nyt päästävä, että saisi kunnon häiriötreeniä. Kellään ideoita Kuopiossa jostain omatoimiporukoista esim.? Mites puuharyhmän tapaamiset talvisaikaankin?

Tässä lopuksi vielä oikein laadukas otos erittäin kauniista ufokoirista. Havainto eilisillalta.