Perjantai-iltana käytiin Viiman kanssa agilityn alkeiskurssille tähtäävässä hallittavuustestissä seuran vuokraamassa harjoitushallissa. Koiria ohjaajineen oli meidän ryhmässä n. 20 ja toisessa ryhmässä hieman vähemmän, joista sitten valittiin n.15 itse kurssille. Olin valmistautunut siihenkin, ettei testi välttämättä onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, kun viime aikoina on tuossa kuuliaisuudessa ollut vähän puutteita. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että Viima siirtyy "koulutusvaihteelle" siinä vaiheessa kun mennään tilaan, jossa on paljon muita koiria, minun kädet haisee lihapullalle ja taskussa pullottaa pari palloa.

Testi itsessään ei ollut kovin monimutkainen. Siinä katsottiin lähinnä pysyykö koira paikallaan käskystä, onnistuuko luoksetulo ja mikä on yhteistyön taso koiran ja ohjaajan välillä (miten leikkii/palkkautuu). Viima oli innosta piukeana, kun pääsi pitkästä aikaa treenaamaan ryhmään ja tekikin pyytämäni asiat huomattavasti nopeammin, tarkemmin ja paremmin kuin viime aikoina kotona. Nyt täytyy vaan miettiä mikä olisi hyvä palkkaamislelu agilityyn, kun tennispallo on omaa luokkaansa, mutta sitä on vähän hankala käyttää ja narupallo taas ei ole niin kovassa huudossa. Jos vähän herättelisi koiraa taas taisteluleikkeihin ja sitä kautta joku vedettävä juttu. Ideoita?

Tässä viimaisessa säässä otettu kuva Viimasta agilitykaverinsa Ursulan kanssa:

Ja pääsipä mukaan kuvaan Almakin, jahka malttoi irrottautua pallovastaavan roolistaan:

Tuo Alman hiuspehko on kyllä aivan mahtava! Tullut ihan isäänsä :)

Nyt vaan innolla uusia haasteita kohti! Toivotaan nyt, ettei juoksut ala juuri kurssin aikana, kun pari kertaa menee muutenkin sivusuun omistajan lähtiessä pariksi viikoksi Borneolle. Loman aikana Viima pääsee näyttelyyn Tuusniemelle Alman ja Ursulan ihmisen kanssa ja esitykset jatkuu maaliskuussa Polvijärvellä ja Pyhäselässä.

Mukavaa talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille!