Onko teidän koiralla pinttyneitä tapoja, joita voisi kummallisiksikin luokitella? Viimalla niitä tuntuu olevan ja tässäpä esittelyssä muutama:

Kuivamuonan syöminen: Viima toimii raksujensa kanssa niin, että ensin se nuuskaisee kauempaa, mitä ihmettä sinne kuppiin on tänään laitettu. Huomattuaan, että samaa se on mitä ennenkin, se kurottaa ottamaan kupista yhden raksun, kantaa sen eteisen matolle, hakee toisen raksun, vie matolle ja toistaa sen vielä kolmannen kerran. Sitten annoksen voi mennä syömään ja lopulta vielä ne kolme kuljetettua nappulaa sieltä matolta. Samanlaista epäluuloa ruokakuppia kohtaan on kyllä havaittu vaikka siellä olisi jotain superherkkua, kuten juustonjämä tai makkaranpala. Se pitää ensin koemaistaa, sylkäistä sitten lattialle ja tämän jälkeen vasta syödä. Ei ymmärtäis äidin noutajat ei...

Tv-taso -syndrooma ulkoa sisään tullessa: Koira juoksee innoissaan lenkin jälkeen eteisestä olkkariin. Tekemään mitä? Nuolemaan tv-tason kauimmasta nurkkaa hullun kiilto silmissä. Välillä tähän yhdistyy pieni piippailu.

Variaatio edellisestä, reaktion saa aikaan play station -pelikonsoli: Viima nukkuu kaikessa rauhassa makkarin sängyllä. Sitten kuuluu hento Piip, piip -ääni, kun pleikkarin pelaaminen lopetetaan olkkarissa ja kone sammuttelee itseään. Ja sekunnissa tv-tason kulmalla on myös nuoleva perronaama! Se ei voi vastustaa pelin ulostuloa koneesta, vaan siinä on oltava vastaanottokomiteana. Huoh.

Parvekkeen ovi on pahin viholliseni!: Ja sitten: pitkäaikaisin fiksaatio nuoren koiran elämäntaipaleella. Parvekkeen ovi. Tämä muistettiin taas talvikauden jälkeen kun avattiin ovi parvekkeelle ja istuttiin auringossa. Viima ampaisi saman tien parvekkeelle, mutta ei suinkaan auringossa lepäilläkseen, vaan vahtiakseen ja äristäkseen ovelle. Se myös käy välillä hampailla kiinni oveen, kun sen aukaisee ja pitää samalla hirmuista vinkumisvonkumis -ääntä. Liekö aivan pienenä pentuna tullut trauma, kun herkän vesikoiran sielua on ruhjottu tassun jäädessä oven väliin?

Kertokaapa viisaammat, jos osaatte selittää näitä mielenkiintoisia vesikoiran pakko-oireita. Mielenkiinnolla otan vastaan teorioita.

Tämäkö pakkomielteinen:

Meillä on kivaa!!

Vanhuskaartia. Ruttu pian 9v. ja naama vaan harmaantuu.

Ja ihana, rakas pian 8v. Muusa

Lopuksi vielä kuva Viimasta kera vanhan uuden vesikoirakaveri Olgan (Cass Ole Magnolia). Ihan pentupörröturkki :)