Viiman tulokset Kennelliitosta tulivat vihdoin myös paperiversiona kotiin viime perjantaina. Ja mikäs pienen pieni lisähuomautus sinne olikaan kirjattu: selkämuutos. No, soitin heti Kennelliittoon ja sain puhelinnumeron Annie Limanille, jotta voin kysyä asiasta häneltä tarkemmin. Eilen soittelin Limanille ja hän kertoi Viiman lonkkakuvassa näkyvän lievän selkämuutoksen nimeltään nikamavälimuoto. Sitä hän ei pystynyt sanomaan onko se lumbalisaatio vai sakralisaatio, mutta kertoi sen olevan eräänlainen "valuvika". Limanin viesti oli, että näin lievästä muutoksesta ei tarvitse välittää millään lailla tässä vaiheessa, jos koirassa ei ole huomannut mitään erikoista. Hän pyysi minua myös kysymään hoitavalta eläinlääkäriltä näkyykö otetuissa selkäkuvissa jotain, esim. lisänikamia.

Tänään soitin hoitaneelle eläinlääkäri Leinoselle, joka lupasi tarkastella kuvat uudelleen ja soittaa takaisin. Hän kertoi, että Viiman selkärangan nikamat on kaikki ok, eikä sivukuvassa näy mitään poikkeavaa, eli poikkeavuus näkyy siis jo Kennelliitossa olevassa lonkkakuvassa. Leinonen kertoi, että tuon nikamavälimuodon vuoksi ei tarvitse miettiä harrastuskuvioita uusiksi ja kehotti jatkamaan agilitya, mikäli mitään poikkeavaa koiran käytöksessä ei ilmene kuukausien ja vuosien kuluessa. Itseäni toki jännitti juuri tuo, voinko jatkaa agilitya turvallisin mielin. Leinonen kertoi myös, että tämä muutos ei luultavammin tule koskaan näkymään koirassa ja mikäli tulisi, niin tietysti olisi muokattava tehtäviä harjoitteita sen mukaan.

Kylläpä vähän säikäytti kyseinen muutos, mutta nyt kun on vähän lukenut netistä ja keskustellut eri ihmisten kanssa, niin ei enää huolestuta yhtä paljon. Tähän päivään saakka Viima on siis ollut täysin terve, muiden kanssa riehuva, hyppivä, onnellinen ja uiva vesiäinen. Ja eilen lisäksi oli yhdet parhaimmista agitreeneistä ikinä ;) Eli sulatellaan nyt tätä asiaa ja jatketaan normaalia elämää, joka toivottavasti ei tästä muuksi muutukaan.