Tässäpä meidän kaksivuotias kaunokainen <3

Synttäreidensä kunniaksi Viima aloitti vihdoin myös juoksut ja nyt täällä taukoillaan sitten agilitystä ihan urakalla. Koira on ihan maansa myyneen näköinen suuren osan ajasta pöksyt jalassaan ja elämä voittaa ainoastaan ulkoillessa!

Ja toki kaksivuotiaasta tarvitaan myös sivuposeeraus:

Marraskuussa Viiman kanssa pyörähdettiin eläinlääkärissä otattamassa verikokeet kilpirauhasarvoja ajatellen. Tulokset olivat onneksi erinomaiset, eli TGAA negatiivinen ja T4 + TSH normaalit. :)  Kuka neropatti on muuten suunnitellut eläinlääkäriaseman oveen ovikellon, joka pimpauttaa aina kun ovea avataan? Meidän koiralla kun on "hieman" herkässä tuo ovikellon ääneen reagoiminen, niin mihinkäs koira karvoistaan pääsisi myöskään eläinlääkärin pöydällä... Kuunneltiin sitten muutaman kerran käynnin aikana, kun Viima vahvisti ovikellon kanssa kilpaa uuden asiakkaan sisääntulosta.

Loppuun arvoitus: mitä yhteistä on Viiman eniten rakastamalla esineellä ja narunjatkeella?

Vastaus: kumpaakaan niistä ei luultavasti ehditä nähdä enää agitreeneissä ennen ihmisen jakautumista kahteen osaan.

Esineellä sentään on paremmat mahkut, mikäli Viiman kakkosohjaaja ehtii/jaksaa juoksuttaa juoksujen loputtua oman epelinsä lisäksi neiti V:in kentällä :)