Tammikuun puolessa välissä alkoi tapahtua kummia. Edellisenä iltana koira vielä liiteli agilityn harkkakisoissa pari nollarataa ja seuraavana iltana komentajaa tuli hakemaan pari punapukuista setä paarien kanssa, eikä mammaa sen jälkeen näkynyt muutamaan päivään. Tästä kun selvittiin, niin Viima sai olla parin viikon ajan paljon hoitopaikoissa, kun molemmat komentajat viettivät päivänsä jossain paikassa, joka haisi vaatteissa ihan oudolle koiran nenään... Näin mentiin tovi, kunnes koitti päivä, jolloin kotiin putkahti hän:

Neiti V ei olisi voinut vauvasta enemmän ihmeissään olla. Väkisin olisi pitänyt päästä nuuskimaan nuo pienet kasvot, mutta toisaalta epäilytti niin paljon, että aina kun vauva päästi ääneen, niin koira murisi takaisin. Näin mentiin ensimmäinen päivä, ilta ja yö. Pinnasängystä kuului "äh" ja pinnasängyn päädystä lattialta "mur". Kun seuraava aamu koitti, oli Viima luovuttanut pelin ja päätteli, että tämä tapaus taisi nyt jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Koira suhtautuu vauvaan alkuihmetyksen jälkeen siis erittäin hienosti ja rauhallisesti. Kun vauva makoilee sitterissään, ilmestyy yleensä pian vierelle myös kikkarainen pörrökasa.

Joskus kikkara antaa pusun "pikkusiskolleen" ja osallistuu aina myös erittäin innokkaana hoitotoimiin. Lempparipuuhaa on kakkavaipanvaihto. Silloin neiti V seuraa tapahtumia silmäkovana ja kulkee mukana hoitopöytä-vesipiste -akselilla, jos vaikka pääsisi paremminkin tutustumaan vaipan herkulliseen sisältöön. Yäk!

Tässä lapsukaiset poseeraavat:

Ja yleisön pyynnöstä vielä vauva, joka on kasvanut hurjaa kyytiä syntymäpainostaan jo liki kilon:

Viiman elämä on muuttunut vauvan taloon saapumisen myötä lähinnä positiiviseen suuntaan. Nyt mamma on kotona kaikki päivät ja lenkkiä on tiedossa entistä enemmän. Ja tällä hetkellä se saa lisäksi lisähuomiota lukuisilta vierailta, jotka ovat ilostuttaneet meitä viime viikkoina :)

"Kun joku on hyvin pieni, hän yllättää voimallaan

kuin aavojen merien pauhu on kätketty pisaraan.

Kun joku on hyvin pieni, hän valloittaa sydämen

kuin hentoinen auringon säde

kuin rohkeus siemenen.

Kun joku on hyvin pieni, hän kaikkia lämmittää

ja kovimpaankin kuoreen silloin pikkuinen särö jää. "

-Anne-Mari Kaskinen