Niin siinä sitten kävi, että pentujen täytettyä kolme viikkoa heräsin yhä useampana yönä pennun avunhuutoihin toisesta huoneesta. Ja aina siellä kohtasi sama näky: Ettan keskellä huonetta tai kiertämässä pentulaatikkoa ja etsimässä SISÄÄNpääsyä boxiin. Hätä oli siis suuri siinä vaiheessa, kun huomasi, että onkin alueella ihan yksin mamman syöttäessä laatikossa muita. Toisaalta laidan yli kiipeämisessä oli hyötynsäkin, kun sitten Viima aikanaan tuli pois laatikosta ja kaikki kahdeksan maidonlähdettä olivat yksin Ettanin! Yhtenä yönä seurana murkinoimassa oli myös Hulk. Ja yhtenä päivänä Messi. Eli toisin sanoen oli kasvatettava pentujen asuinpinta-alaa ja lähdettävä avarammille maille...

Näin se kävi. Pennut Viiman häkkiin, häkki autoon ja Viima takapenkille. Viima tosin katseli pakkaamista eteisen lattialta sen näköisenä, että menipäs se pentuaika äkkiä ja kamalan kiva, että ne nyt lähtevät kaikki kerralla johonkin onnekkaaseen kotiin ;)

Pennut eivät olleet muutosta "mummolaan" millänsäkään vaan ottivat pian alkututustumisen jälkeen villejä varsahyppyjä pitkällä käytävällä. Siellä me nyt sitten asustellaan enemmän ja vähemmän seuraavat neljä viikkoa. Neiti U on onnellinen asumisesta mummolasta, samoin Viima. Viimalle teki varmaan jo hyvää maiseman vaihto, kun monta viikkoa oli kulunut tiiviisti pelkästään kotiosoitteessa. Pentuja on käynyt katsomassa jo pari perhettä ja monta on tulossa seuraavan viikon aikana :) Jossain lasketaan siis öitä ensitapaamisiin!

Laitan muutaman kuvan vielä meidän kotoa ja osa on sitten räpsyjä uudesta majasta.

Pennut kera emonsa miettivät, mikä ihme on paperikassi? Ei varmaan oo ikinä semmoista vielä Viimakaan tavannut ;)

Tähän kohtaan kerron vähän Pilkusta, joka on paljastunut ihan uskomattoman uteliaaksi. Oli sitten kyseessä rapiseva paperikassi, jätesäkki, lattialasta tms. niin ihan varmasti suinpäin uutta tulee ensimmäisenä tutkimaan Pilkku. Se ei voi vastustaa kaikkea mielenkiintoista. Se on myös hurmaava seuraneiti, joka rakastaa rapsutuksia ja on mielellään lähellä.

Tässä maha missä painitaan.

Sitten on Dottir, joka tykkää kantaa asioita. Tällä hetkellä se on ainoa pennuista, joka ottaa mm. talouspaperit tai vanhan hatun suuhunsa ja kuljettaa. Olisiko noutajan vikaa? Myös Dottir kuuluu meidän seuraneitirinkiin ja on kunnostautunut erityisesti neiti U:n seurassa. Missä vauva, siellä Dottir. Usein matkustamassa selässä tai nuolemassa korvaa :)

Muutama otos Dottirista.

Ja Dottir edelleen: "Maan lapsia vai sosiaalityön teoriaa? Hmm..."

Casi ja Ettan ovat vähän rajumpia painikavereita muihin verrattuna. Ne myös tykkäävät käyttää ääntään. Nämä kaverit ottavat välillä kunnon niskalenkin sisaruksistaan, vaikkei sitä ehkä näistä ilmeistä uskoisi...

Ettan

Casi x2 (yksi nujerrettu raato taustalla ;)

Entäs ihastuttava Messi. Siitä on tullut oikea ihmismamman poika. Aina pitäisi kiivetä syliin ja vain olla... siis silloin kun ei juokse ja kovaa!! Messi on sivistynyt leikkijä ja siitä voi sanoa, että se on kiltti (ainakin toistaiseksi). Myös Messi on innokkaana menossa heti kun pentuaitauksen portti aukeaa.

Messi ja uni x2

Sissi ja Ettan.

Dottir unilla juuri sopivassa välissä.

Hulk unilla osa 1.

Hulk unilla osa 2.

Hulk osaa rauhoittumisen jalon taidon. Kun alkaa väsyttää (ja aika usein alkaa...) niin nukkua voi missä vaan. Vaikka keskellä leikkitannerta.

"Mä turvaan sun selustas Casi, mä oon ihan just tässä takana" tuumailee Messi.

Ja tutkimusretki vaati veronsa...

Kun vauva on maisemissa (niinkuin yleensä aina) on pennuilla superhauskaa. Tuntuu, että ryömivä vauva on yksi sitä laumaa. Usein painona on yksi selässä ja pari pentua roikkuu lisäksi vielä housunlahkeista, mutta eipä tuo tuleva koirakuiskaaja ole näköjään millänsäkään :)

Pilkku matkustaa...

Teidän ei varmaan tarvi miettiä, mitä minä teen päivisin:

Jep! Mutta on tämä antoisaakin :)!