Aika pitkälti tuon kuvan mukaisesti vietettiin kevättalvi täällä Kuopiossa! Arkiseen elämään ei ole juuri yllätyksiä mahtunut, joten siksikin on blogin päivitys laahannut...

Viima on reilun vuoden ikäisen jälkikasvumme mielestä ehkä ihaninta maailmassa ja tämän koira saa tuta joka aamuisilla halauksilla ja onnen hihkunnoilla. Usein kun haemme tytön mummolastakin, on parasta hänen mielestään Viiman näkeminen. Silloin katse alkaa loistamaan ja jalkoihin tulee vauhtia :) Viima on uskomattoman hyvähermoinen laumanjäsen lapsen kanssa. Yhden ainoan kerran on säikäyttänyt meidät, kun Viima oli sikiunessa ja lapsi pääsi yllättämään sen suoraan selän takaa. Tuolloin kuului ärähdys ja louskautti ilmaa, mutta oli itse tosi nolona kun tajusi, miten reagoi. Sehän oli koiralle täysin normaali reagointitapa, kun toinen hyppäsi selkään täysin yllättäen, joten emme ottaneet tilanteeseen mitään kantaa. Nuo tilanteet on saanut vältettyä sillä, että koiralla tosiaan on oma rauha ja tila, jonne ei lapsella ole asiaa ja jos ehtii jo mennä koiran luo, niin huudamme Viimaa nimeltä, jotta tajuaa tytön olevan lähellä. Lapsesta on toki hyötyäkin tuolle elukalle. Saahan siltä usein puuronjämät kuppiin ja suoraan syöttötuolistakin ruokinta pelaa ihan kiitettävästi ;) 

Ja ehkä parasta on pelata yhdessä tennispallolla...

 

Tässä pari kuvaa Viimasta ajalta, jolloin sillä vielä oli tukkaa...

Nyt ei ole enää ja näin onkin huomattavasti parempi, niin ei oo koko aika kuuma! Katsotaan jos nyt antais turkin kasvaa ja lykkäisin Viiman käymään loppukesästä jossain ulkomaan näyttelyturneella. Itse en siinä vaiheessa enää ole pelikunnossa, kun perheemme toivottavasti kasvaa elokuussa jälleen :)

Itse olen joutunut jättämään agilitykentät jo jonkin aikaa sitten ja Viima onkin treenaillut muutaman kerran lainaohjaaja-Marin kanssa. Hienostihan heillä yhteistyö on toiminut vähästä treenistä huolimatta. Kuopiossa oli agilitykisat 31.3., joissa Viima ja Mari kävivät kahdella Risto Ojanperän tuomaroimalla agilityradalla. A-radalta tuloksena oli 5virhepistettä, aika -9.91, sij. 4./17. B-rata menikin sitten hienosti virheittä, aika oli hieno -8.96, sijoitus 1./16 ja SERT tuli plakkariin!! Niin siis siirtyi Viima Viipukka medi kakkosiin hujahtamalla! Onneksi ehdin saamaan itse ne yhdet kisat alle, joista kaksi nollaa, jotta uskallan joskus vielä palata itse ohjaimiin. Kesän aikana Viima käynee muutaman kakkosen radan Marin kanssa. Kiitos Marille vielä täältäkin suunnalta jo tehdystä ja vielä tulevasta kartturoinnista :)!

Tästäpä pääsee näkemään Viiman ja Marin B-radan: http://www.youtube.com/watch?v=UrjkDr8p9Ko

Ja tietysti poseeraukset voittoruusukkeiden kera:

Tällaista tällä erää. Viiman pennuista olen nähnyt kivoja kuvia mm. facebookin puolella, mutta jos haluatte niin laittakaa minulle tulemaan joku kuva sähköpostissa, niin voisin julkaista täälläkin :)