1243704938_img-d41d8cd98f00b204e9800998e                            1287312712_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

FI MVA  Nartsukan Gerda

syntynyt: 28.11.2008 Pirkkalassa

kasvattaja: Arja Laukkanen, kennel Nartsukan

väri: valkoinen-ruskea

isä: Zorrazo Nino "Noa"

emä: Aquagruaz Adoncia "Elli"

sisarukset:

  • u. Nartsukan Gabino "Toffe"
  • u. Nartsukan Gaetan "Rufus"
  • u. Nartsukan Galileo "Large" (kuollut 21.7.10 tapaturmaisesti)
  • u. Nartsukan Gaspar "Tito"
  • n. Nartsukan Gabina "Lara"
  • n. Nartsukan Gaia "Pepi"
  • n. Nartsukan Galatea "Hertta"
  • n. Nartsukan Gilda "Ella"

Kasvuseurantaa:

  • 9vkoa: 4,5kg
  • 11vkoa: 6,6kg
  • 14vkoa: 7,5kg
  • 15vkoa: 9kg
  • 4,5kk: 10,5kg
  • 5kk: 11,6kg
  • 5,5kk: 12,8kg
  • n. 6kk: 14kg
  • 7kk: 14,5kg, säkä n. 43cm (itse mitattuna...)
  • 8kk: 15,6kg
  • 10kk: 16,5kg
  • 3v : 16-17kg, n. 42cm

Terveystulokset:

  • lonkat: B/C (18.5.10)
  • kyynärät: 0/0 (18.5.10)
  • silmät: terveet, ei perinnöllisiä silmäsairauksia (5.5.10), optigen A (sukulaisten tutkimustulosten perusteella)
  • selkä: ok, normaali (5.5.10)
  • kilpirauhanen: T4 ok, TSH ok, T4/TSH ok, TGAA negatiivinen (17.11.10)
     
    muuta: nikamavälimuoto todettu lonkkakuvasta 18.5.10

Näyttelyistä:

  • 4x SERT , 3x ROP, RYP4                                                                       1280648176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jälkeläiset:

 

Pitkällisen harkinnan, pohdinnan, pähkäilyn ja jahkailun päätteeksi meille muutti tammikuussa -09 ihana espanjanvesikoiranpentu Viima. Etsin itselleni harrastuskoiraa tietämättä vielä sen tarkemmin, mikä tulee olemaan itse laji. Viiman kanssa on käyty pentukurssilla siitä asti, kun se oli n. 12-viikkoinen. Lisäksi käymme seuran puuharyhmän kanssa kokeilemassa eri harrastuslajeja ja pitämässä yllä / oppimassa perustottelevaisuutta.  Agility ja rally-toko on aloitettu keväällä -10. Lisäksi harrastamme näyttelyitä harvakseltaan. 

Viima on ollut alusta asti melkoisen itsevarma ja ihmisiin sekä muihin koiriin helposti tutustuva. Se leimaantui meidän kahden ihmisen perheeseemme hyvin pian kotiintulon jälkeen. Vieraat ihmiset Viima otti pentuna vastaan rohkean uteliaasti ja vesikoiramainen pidättyneisyys alkoi tulla kehiin vasta iän karttuessa. Viima oppi sisäsiistiksi noin 12 viikon ikäisenä, vaikka talvipentu olikin. Ehkäpä omistajan gradunteko kotona tuohon aikaan auttoi hieman asiaa.

Tällä hetkellä Viiman voisi sanoa olevan luultavasti hyvin keskivertoperro suhtautumisessaan vieraisiin. Kotona se nostaa metelin ovisummerille  ja –kellolle ja rauhoittuu vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi siinä vaiheessa kun he ovat ehtineet istua sohvalle. Hiljattain eräs vesikoiraihminen totesi Viimaan tutustuessaan, että taitaa olla avoin perro luonteeltaan (Viima tuli suoraan jalkojen väliin rapsuteltavaksi). Kyllähän se sitäkin on tilanteesta riippuen.  Reviiritietoisuutta on huomattavissa Viiman kanssa kotikulmilla kulkiessa. Tietyt koirakaverit on tietysti parhaita, mutta myös uusien tuttavuuksien kanssa juoksuleikit onnistuvat, jos kemiat kohtaa. Urokset on ehdottomasti mukavampia kuin toiset nartut. Oman perheen vauvaan Viima on suhtautunut alusta asti erinomaisesti. Muita lapsia se ei ole juuri tavannutkaan. Viiman suhtautuminen lapsiin on toisaalta hyvin kiinnostunutta (häntä heiluu ja mieli tekisi mennä katsomaan), mutta toisaalta taas lapset epäilyttävät. Eräissä sukujuhlissa oli useampi pienehkö lapsukainen, jotka toki halusivat silittää koiria. Päästin Viiman irti ja ihan nätisti oli aloillaan siliteltävänä. Selkäni kun käänsin, niin jo oli yksi kaatunut suoraan koiran päälle; Viima nousi ylös ja heilutti häntää iloisesti.

Harrastuksissa Viima on oikein mukava kumppani. Se on kooltaan agilityssa medi ja se suhtautuu lajiin tasaisen rauhallisesti, mutta kuitenkin innolla. Viima ei käy treeneissä ylikierroksilla oikeastaan koskaan, vaan pallopalkkauksen jälkeen rauhoittuu äkkiä kuuntelemaan taas ohjeita. Agilityssa koira on alkanut saada sitä enemmän vauhtia töppösiinsä, mitä pidemmälle on edetty. Ei se mikään raketti ole, mutta liikkuu vahvasti eteenpäin ;) Rally-tokossa ja tottiksessa kotona muutenkin Viima on tasaisen varma suorittaja. Se palkkautuu niin nakilla kuin vetolelullakin. Harjoitteluissa olemme käyttäneet naksutinta apuna ja se on sopiva apu tällekin koiralle. Jos Viimalle pitäisi sanoa laji, josta se on alkumetreiltä tajunnut heti lajin ihanuuden, niin se olisi MEJÄ. Aiemmin noutajille verijälkeä tehneenä voin sanoa, että eipä ainakaan kalpene tämä vesiäinen noutaville sukulaisilleen. Koira selkeästi tietää jäljellä mitä se tekee ja etenee eteenpäin tasaisesti. Olemme kokeilleet myös hakua ja jälkeä, joita pitäisi taas nyt talven jälkeen aloitella uudestaan. Canicrossia olemme treenailleet omaksi iloksemme silloin tällöin ja kyllähän tuosta vetävästä elukasta apua on ;)

Kuluneiden kuukausien aikana on tullut silloin tällöin kirottua koiraa ja hakattua omaa päätä seinään, kun vaikeita ongelmatilanteita on tullut eteen. Haastavimpana ehkäpä polkupyörien ja juoksijoiden jahtaaminen, joka alkoi vasta vuoden ikäisenä. Tätä ennen kyseiset liikkuvat esineet ja asiat olivat saaneet sujahdella vierestä ihan rauhassa. Tilanne riistäytyi ajan kuluessa remmirähjäämiseksi, jota käytiin ratkomassa hyvin tuloksin ongelmakoirakouluttajan pakeilla.

Ulkonäöllisesti Viima on omasta mielestäni jäntevä, lihaksikas ja raamikas narttu.  Se ei ole kovin korkea, mutta massaa sillä kyllä on (n.16kg). Pentuna se oli selkeästi pitkärunkoinen, mutta on nyt tasaantunut  raajakorkeuden suhteen myös tuomareiden mielestä. Viimaa on kehuttu kehässä aina liikkeistään, joten niissä ei liene huomauttamista. Karva menee Viimalla melko tiukalle kiharalle, vielä en tiedä minkälainen olisi pitkänä kun en ole jaksanut kasvatella. Ainahan ne omat mamman mussukat miellyttää silmää, joten miksipä Viima tekisi siinä poikkeuksen:)

Terveyden kanssa Viimalla ei ole ollut ongelmia. Aivan pienenä pentuna sillä oli pari virtsatieinfektiota ja yksi korvatulehdus, mutta muuten taudit ovatkin (onneksi!) pysytelleet tästä koirasta loitolla! Allergioita, useita korvatulehduksia tai iho-oireita sillä ei ole ollut. Viima söi noin puolitoistavuotiaaksi saakka nappulasafkaa, eikä useista merkeistä mikään aiheuttanut sille oireita. Nykyään koira syö entistä paremmalla ruokahalulla Yrjölän puuroa ja raakaa jauhelihaa/naudan vatsalaukkua höysteineen. Maha koiralla ei tunnu olevan erityisen herkkä ja ruokahalu on hyvä :) Koska Viima harrastaa agilitya, rasittaa sen kroppaa tietenkin esteiden hyppely.  Olen seurannut silmä kovana, josko sillä olisi joskus lihasjumeja tms. kipuilua esim. rankkojen valmennusten jälkeen, mutta mitään en ole huomannut, eikä se ole hierontaa aristellut. Hieronnassa käydään säännöllisesti huollattamassa lihaksia. Toivotaan, että terveys pysyy jatkossakin yhtä hyvänä, koska sen säilyttäminen on ehdottomasti koiralle tärkeintä!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen niin rotuun, yksilöön kuin yhteistyökumppaneihinkin. Viimassa on kaikkea sitä, mitä halusinkin ja vielä enemmän. Se on täysin minun ja Jannen koira, joka perustaa meidän lisäksi vain muutamasta muusta lähipiirin ihmisestä. Toivon, että tulevat vuodet tuovat mukanaan lisää näitä antoisia hetkiä, oppimisen kokemuksia, epäonnistumisia ja niiden jälkeen onnistumisia. Me täällä ”Pipskudottirin” kanssa jatketaan harjoituksia.