Aika pitkälti tuon kuvan mukaisesti vietettiin kevättalvi täällä Kuopiossa! Arkiseen elämään ei ole juuri yllätyksiä mahtunut, joten siksikin on blogin päivitys laahannut...

Viima on reilun vuoden ikäisen jälkikasvumme mielestä ehkä ihaninta maailmassa ja tämän koira saa tuta joka aamuisilla halauksilla ja onnen hihkunnoilla. Usein kun haemme tytön mummolastakin, on parasta hänen mielestään Viiman näkeminen. Silloin katse alkaa loistamaan ja jalkoihin tulee vauhtia :) Viima on uskomattoman hyvähermoinen laumanjäsen lapsen kanssa. Yhden ainoan kerran on säikäyttänyt meidät, kun Viima oli sikiunessa ja lapsi pääsi yllättämään sen suoraan selän takaa. Tuolloin kuului ärähdys ja louskautti ilmaa, mutta oli itse tosi nolona kun tajusi, miten reagoi. Sehän oli koiralle täysin normaali reagointitapa, kun toinen hyppäsi selkään täysin yllättäen, joten emme ottaneet tilanteeseen mitään kantaa. Nuo tilanteet on saanut vältettyä sillä, että koiralla tosiaan on oma rauha ja tila, jonne ei lapsella ole asiaa ja jos ehtii jo mennä koiran luo, niin huudamme Viimaa nimeltä, jotta tajuaa tytön olevan lähellä. Lapsesta on toki hyötyäkin tuolle elukalle. Saahan siltä usein puuronjämät kuppiin ja suoraan syöttötuolistakin ruokinta pelaa ihan kiitettävästi ;) 

Ja ehkä parasta on pelata yhdessä tennispallolla...

 

Tässä pari kuvaa Viimasta ajalta, jolloin sillä vielä oli tukkaa...

Nyt ei ole enää ja näin onkin huomattavasti parempi, niin ei oo koko aika kuuma! Katsotaan jos nyt antais turkin kasvaa ja lykkäisin Viiman käymään loppukesästä jossain ulkomaan näyttelyturneella. Itse en siinä vaiheessa enää ole pelikunnossa, kun perheemme toivottavasti kasvaa elokuussa jälleen :)

Itse olen joutunut jättämään agilitykentät jo jonkin aikaa sitten ja Viima onkin treenaillut muutaman kerran lainaohjaaja-Marin kanssa. Hienostihan heillä yhteistyö on toiminut vähästä treenistä huolimatta. Kuopiossa oli agilitykisat 31.3., joissa Viima ja Mari kävivät kahdella Risto Ojanperän tuomaroimalla agilityradalla. A-radalta tuloksena oli 5virhepistettä, aika -9.91, sij. 4./17. B-rata menikin sitten hienosti virheittä, aika oli hieno -8.96, sijoitus 1./16 ja SERT tuli plakkariin!! Niin siis siirtyi Viima Viipukka medi kakkosiin hujahtamalla! Onneksi ehdin saamaan itse ne yhdet kisat alle, joista kaksi nollaa, jotta uskallan joskus vielä palata itse ohjaimiin. Kesän aikana Viima käynee muutaman kakkosen radan Marin kanssa. Kiitos Marille vielä täältäkin suunnalta jo tehdystä ja vielä tulevasta kartturoinnista :)!

Tästäpä pääsee näkemään Viiman ja Marin B-radan: http://www.youtube.com/watch?v=UrjkDr8p9Ko

Ja tietysti poseeraukset voittoruusukkeiden kera:

Tällaista tällä erää. Viiman pennuista olen nähnyt kivoja kuvia mm. facebookin puolella, mutta jos haluatte niin laittakaa minulle tulemaan joku kuva sähköpostissa, niin voisin julkaista täälläkin :)

Turhaan olin jännittänyt ensimmäistä virallista kisastarttia jo viikkokausia etukäteen. Itse kisapaikalla olinkin jo paljon rennompi kuin kotona. Odottelu on pahinta! Kisat järjesti agilityseura Hukka-Putki täällä Kuopiossa 4.2.12.

Ensimmäinen perusrata eli A-rata oli Anne Viitasen käsialaa. Radalla oli pari kinkkisempää kohtaa ja tulos olikin 10 eli yksi rima tuli alas ja kielto putkelle. Huonoa ohjausta! Aika oli kuitenkin hyvä -4,31. Koirakoita medeissä oli tuossa luokassa 8 ja sijoituttiin sijalle 3. Suoritus videoituna: http://www.youtube.com/watch?v=yP71CZx43cI&context=C3205a57ADOEgsToPDskKptAcnv7Zb5bS-3g50qRR7

B-rata oli myöskin perusrata ja tuomarina edelleen Anne Viitanen. Rata oli mielestäni sopivan vauhdikas ja jotain haastettakin siellä oli. Meille tuloksena upea ja eka nolla kera LUVA:n!! Aika oli taas medien nopein -6,93, joten sijoitus oli 1. /10! Voi että, olinkin ylpeä Viimasta. Ihan turhaan olin taas stressaillut kaikennäköistä ennen kisoja. Siellähän tuo kikkura viiletti ympäri kenttää turkki suorana ja erittäin hienosti kuulolla! Video radastamme: http://www.youtube.com/watch?v=iqd-RLh58pM&context=C3423251ADOEgsToPDskL1zIpPHm4V0BjtMAVpQgHl

C-radalla, joka oli hyppyrata tuomarina toimi Esa Muotka. Jälleen saatiin kipittää kovasti ja hienostihan se taas sujui. Mielestäni tämä oli paras rata meiltä. Nollatulos, aika -6,74 riitti tällä kertaa 3.sijaan /11 koirakosta. Edellä pyyhälsi pari shelttiä sellaista vauhtia, että saadaan vielä hetki treenata päihittääksemme ne ;) Toinen LUVA siis kuitenkin irtosi ja mamma oli kisan jälkeen melkoinen hangonkeksi :D Video: http://www.youtube.com/watch?v=XMr5Hh3JdTU&feature=context&context=C3423251ADOEgsToPDskL1zIpPHm4V0BjtMAVpQgHl

Kaiken kaikkiaan siis loistava avaus. Olin jo niin tyytyväinen siihen ekaan rataan, etten voinut edes uneksia kahdesta noin hienosta radasta sen jälkeen. Ja noissakin on vielä paaaljoon parannettavaa, jos haluaa aikaa napata pois, mutta siksihän sitä treenataan!

Viima törötti siis joka luokan jälkeen palkintopallilla ja pokkasi tyytyväisenä kasan herkkuja, ilmaisia osallistumisia seuraaviin kisoihin sekä hienon Hurtan heijastinhuivin! Paljon paremmat palkinnot kuin näyttelyissä ikinä...

Nyt jatketaan treenailua siihen asti kun mamma kykenee. Sitten taas taukoillaan ja jatketaan kisailua jossain välissä. Ehkä maaliskuussa käydään vielä radalla, jos ei satu koiran juoksut alkamaan. Pahin on ohi, eli kisauran korkkaus suoritettu! Jeba! :)

Sainpa minäkin vihdoin aikaiseksi tämän verran. Eli tässä kuvamateriaalia meidän tämän hetken heittelehtivästä tasostamme ;) Rata menee harvoin noin hienosti ekalla vedolla, mutta nyt ei tullut suurempia mokia, kuin yksi pitkä kaarre koiralta ja yksi rima alas. Ja intoakin riittää!     http://www.youtube.com/watch?v=LfkRw4h7ljE

Kai meidän lopultakin on se kisaura korkattava tässä lähiaikoina. Koira on jo käyty mittauttamassa  (selkeäksi) mediksi, joten senkään suhteen ei tartte enää arpoa. Nyt pitäis vain oma pää pitää kurissa, kun aina kaikki jännittää niin pirusti! Hui ja APUVA!

Pitkästä aikaa päivittelen pikaiseen Viiman kuulumisia. Elämä on palannut normaaleihin uomiinsa ja Viimalla tuntuu olevan energiaa vaikka muille jakaa! Se käy agilitytreeneissä ihan kuumana ja vauhtia piisaa. Ongelmana on toki se, että kartturi ei meinaa enää pysyä mukana... Tammikuussa kai me starttaamme ekassa kisassa, vaikka treenaamaan ei ole kovin monesti vielä ehditty. No, joskushan se eka hylky on sieltä haettava ;)

Pentujen kuulumisia olen välillä kuullut minäkin, kiitos niistä. Hyvin tyytyväisiä tuntuvat perheet pentuihinsa olevan ja kuulemma ovat oppivaista porukkaa.

Alla kuva Viimasta, Muusasta ja Miinasta taannoin metsälenkiltä

Nyt pidemmittä puheitta toivotan erittäin hyvää joulua ja mielettömän hyvää vuotta 2012 kaikille koiraystävillemme! Erityistoivotukset Ettalle, Lyytille, Martalle, Dottirille, Sissille, Casille ja Messille :)

 

Täällä on viimeiset pari päivää kuluneet ihmetellessä rauhallisuutta ja sitä, ettei koko ajan tartte olla tekemässä jotain. Viimeiset seitsemän viikkoa kuluivat näin jälkeenpäin ajateltuna hujauksessa, mutta täytyy myöntää, että hetkittäin kävi mielessä, jotta miksi piti tähänkin urakkaan rueta... Ei sitä uskoisi, miten paljon tuon kokoinen pentue kakkaa ja pissii! Se on siis taukoamatonta! Oma urakkansa lopussa olivat myös (vähemmän kontrolloidut) ulkoilut. Pennut molempiin kainaloihin ja silti joku karkasi bonuksena oven välistä mukaan. Erityisesti Ettan kunnostautui toisen naapurin pihalle paskomisessa, pisteet siitä (toiselle puolelle taas ei karannut koskaan) :)

Pentutesti pennuille tehtiin viikko ennen luovutusta. Muutama pentu osoitti erinomaista harrastuskoiran potentiaalia ja loput sopivat myös pienempään harrasteluun ja kotikoiriksi. Erittäin tyytyväinen olen näiden pupsien luonteisiin tässä vaiheessa ainakin, toivottavasti sama meno jatkuu :) Ja täytyy muistaa, että nyt se työ vasta alkaa ja kenestä vaan voi tulla mitä vaan tai olla tulematta yhtään mitään.

Aquagruaz Kema, Ettan, nykyään kirjaimen lyhyempänä Etta muutti Turun kupeeseen. Onnea vaan tulevaan tämän vauhtihirmun kanssa, pitäkää sukistanne kiinni ;)

Aquagruaz Korona, Pilkku, nykyään Lyyti muutti Kajaaniin ilostuttamaan uutta perhettään. Onnea maailmanmatkaajalle jatkossakin :)

Aquagruaz Kuento De Hadas, Dottir säilytti nimensä ja muutti Oulunsaloon kolmen muun perron kaveriksi. Pentu on kaunis kuin lelu ja pussaa ääntä nopeammin, onnea tuleviin koitoksiin :)

Aquagruaz Kristal De Zapatos, Sissi, edelleen Sissi muutti Nokialle. Katsotaan vaihtaako tämä lasikenkä tulevaisuudessa poponsa metsästäjän saappaisiin... Onnet sinne!

Aquagruaz Keyenda, Hulk, nykyään Martta muutti Nurmijärvelle. Onnea perheeseen, joka sai tämän monen, monen vieraan suosikin omaan kotiinsa :)

Aquagruaz Kastillo, Casi, toistaiseksi edelleen Casi muutti Espooseen. What a man, grattis uudelle perheelle :)

Aquagruaz Ketro, Messi tottelee tulevaisuudessakin samaa nimeä uudessa kodissaan Ilomantsissa. Onnea tuleville metsä(stys)retkille ja pitäkää sudet kaukana tästä mammanpojasta tai Viima-mamma tulee ja röykyttää koko itärajan sukulaiset :)

Alla vielä joitain fiilistelyjä pennuista...

Ainoa kuva, jossa ovat melkein kaikki paikallaan. Messi, Dottir, Casi, Hulk, Pilkku, Sissi...

...ja Ettan.

Sissi korvassani joskus pienenä...

Joskus olimme todistettavasti myös yläkerrassa...kyttäämässä keltaista pyörivää esinettä.

Pentuja kävi tapaamassa myös Viiman ukin Miloun ja isän Nooan omistaja. Muistona kuva kolmesta sukupolvesta. Milou, Nooa ja Viima. Ai että vähän on samaa näköä? ;)

Kenneltytön jäähyväiset pennuille...

...ja Viima viimeisessä potretissa etelään lähtevien pentujen kanssa.

Viima ei tuo pennun ulvonta juuri enää hätkäyttänyt, Viima halusi vain sen pallon mun taskusta ;)

Viimeinen silmäys lähteviin. Turvallista matkaa teille kaikille seitsemälle kääpiölle elämän tiellä!

Kivasti olenkin jo kuullut muutamien ensipäivien kuulumisia. Jatkossakin kuulumisia otan vastaan tänne blogiin kommentteina, sähköpostilla tai Facebookissa. Myös kuvia otetaan vastaan ja niitä voin julkaista täälläkin joskus, jotta muutkin pentujen omistajat ym. näkevät kehitystä :)

Nyt on enää kiitoksen paikka. Kiitos kaikille pentujen räplääjille, leikittäjille ja juoksuttajille. Erityiskiitos loistavasta yhteistyöstä Heidille. Miljoonat kiitokset toiselle Heidille pentujen ulkoilutuksista ym. ! Kiitos tästä urakasta myös Karille ja erityisesti Kaijalle, joka työpanoksellaan päästi minutkin ajoissa kotiin nukkumaan :) Sannalle kiitos edes yhden päivän kelvollisista kuvista. Äiti taas on korvaamaton lapsenvahti! Kiitän myös itseäni siitä, että selvisin tästä hengistä ja vieläpä ajatuksella, että ehkä vielä joskus, jossain, jollain koiralla...

Nyt pentukellari on hiljentynyt. Jatkamme tästä kaksin Viiman kanssa.