Espanjanvesikoira Viiman viipellykset

Aika pitkälti tuon kuvan mukaisesti vietettiin kevättalvi täällä Kuopiossa! Arkiseen elämään ei ole juuri yllätyksiä mahtunut, joten siksikin on blogin päivitys laahannut...

Viima on reilun vuoden ikäisen jälkikasvumme mielestä ehkä ihaninta maailmassa ja tämän koira saa tuta joka aamuisilla halauksilla ja onnen hihkunnoilla. Usein kun haemme tytön mummolastakin, on parasta hänen mielestään Viiman näkeminen. Silloin katse alkaa loistamaan ja jalkoihin tulee vauhtia :) Viima on uskomattoman hyvähermoinen laumanjäsen lapsen kanssa. Yhden ainoan kerran on säikäyttänyt meidät, kun Viima oli sikiunessa ja lapsi pääsi yllättämään sen suoraan selän takaa. Tuolloin kuului ärähdys ja louskautti ilmaa, mutta oli itse tosi nolona kun tajusi, miten reagoi. Sehän oli koiralle täysin normaali reagointitapa, kun toinen hyppäsi selkään täysin yllättäen, joten emme ottaneet tilanteeseen mitään kantaa. Nuo tilanteet on saanut vältettyä sillä, että koiralla tosiaan on oma rauha ja tila, jonne ei lapsella ole asiaa ja jos ehtii jo mennä koiran luo, niin huudamme Viimaa nimeltä, jotta tajuaa tytön olevan lähellä. Lapsesta on toki hyötyäkin tuolle elukalle. Saahan siltä usein puuronjämät kuppiin ja suoraan syöttötuolistakin ruokinta pelaa ihan kiitettävästi ;) 

Ja ehkä parasta on pelata yhdessä tennispallolla...

Tässä pari kuvaa Viimasta ajalta, jolloin sillä vielä oli tukkaa...

Nyt ei ole enää ja näin onkin huomattavasti parempi, niin ei oo koko aika kuuma! Katsotaan jos nyt antais turkin kasvaa ja lykkäisin Viiman käymään loppukesästä jossain ulkomaan näyttelyturneella. Itse en siinä vaiheessa enää ole pelikunnossa, kun perheemme toivottavasti kasvaa elokuussa jälleen :)

Itse olen joutunut jättämään agilitykentät jo jonkin aikaa sitten ja Viima onkin treenaillut muutaman kerran lainaohjaaja-Marin kanssa. Hienostihan heillä yhteistyö on toiminut vähästä treenistä huolimatta. Kuopiossa oli agilitykisat 31.3., joissa Viima ja Mari kävivät kahdella Risto Ojanperän tuomaroimalla agilityradalla. A-radalta tuloksena oli 5virhepistettä, aika -9.91, sij. 4./17. B-rata menikin sitten hienosti virheittä, aika oli hieno -8.96, sijoitus 1./16 ja SERT tuli plakkariin!! Niin siis siirtyi Viima Viipukka medi kakkosiin hujahtamalla! Onneksi ehdin saamaan itse ne yhdet kisat alle, joista kaksi nollaa, jotta uskallan joskus vielä palata itse ohjaimiin. Kesän aikana Viima käynee muutaman kakkosen radan Marin kanssa. Kiitos Marille vielä täältäkin suunnalta jo tehdystä ja vielä tulevasta kartturoinnista :)!

Tästäpä pääsee näkemään Viiman ja Marin B-radan: http://www.youtube.com/watch?v=UrjkDr8p9Ko

Ja tietysti poseeraukset voittoruusukkeiden kera:

Tällaista tällä erää. Viiman pennuista olen nähnyt kivoja kuvia mm. facebookin puolella, mutta jos haluatte niin laittakaa minulle tulemaan joku kuva sähköpostissa, niin voisin julkaista täälläkin :)

Turhaan olin jännittänyt ensimmäistä virallista kisastarttia jo viikkokausia etukäteen. Itse kisapaikalla olinkin jo paljon rennompi kuin kotona. Odottelu on pahinta! Kisat järjesti agilityseura Hukka-Putki täällä Kuopiossa 4.2.12.

Ensimmäinen perusrata eli A-rata oli Anne Viitasen käsialaa. Radalla oli pari kinkkisempää kohtaa ja tulos olikin 10 eli yksi rima tuli alas ja kielto putkelle. Huonoa ohjausta! Aika oli kuitenkin hyvä -4,31. Koirakoita medeissä oli tuossa luokassa 8 ja sijoituttiin sijalle 3. Suoritus videoituna: http://www.youtube.com/watch?v=yP71CZx43cI&context=C3205a57ADOEgsToPDskKptAcnv7Zb5bS-3g50qRR7

B-rata oli myöskin perusrata ja tuomarina edelleen Anne Viitanen. Rata oli mielestäni sopivan vauhdikas ja jotain haastettakin siellä oli. Meille tuloksena upea ja eka nolla kera LUVA:n!! Aika oli taas medien nopein -6,93, joten sijoitus oli 1. /10! Voi että, olinkin ylpeä Viimasta. Ihan turhaan olin taas stressaillut kaikennäköistä ennen kisoja. Siellähän tuo kikkura viiletti ympäri kenttää turkki suorana ja erittäin hienosti kuulolla! Video radastamme: http://www.youtube.com/watch?v=iqd-RLh58pM&context=C3423251ADOEgsToPDskL1zIpPHm4V0BjtMAVpQgHl

C-radalla, joka oli hyppyrata tuomarina toimi Esa Muotka. Jälleen saatiin kipittää kovasti ja hienostihan se taas sujui. Mielestäni tämä oli paras rata meiltä. Nollatulos, aika -6,74 riitti tällä kertaa 3.sijaan /11 koirakosta. Edellä pyyhälsi pari shelttiä sellaista vauhtia, että saadaan vielä hetki treenata päihittääksemme ne ;) Toinen LUVA siis kuitenkin irtosi ja mamma oli kisan jälkeen melkoinen hangonkeksi :D Video: http://www.youtube.com/watch?v=XMr5Hh3JdTU&feature=context&context=C3423251ADOEgsToPDskL1zIpPHm4V0BjtMAVpQgHl

Kaiken kaikkiaan siis loistava avaus. Olin jo niin tyytyväinen siihen ekaan rataan, etten voinut edes uneksia kahdesta noin hienosta radasta sen jälkeen. Ja noissakin on vielä paaaljoon parannettavaa, jos haluaa aikaa napata pois, mutta siksihän sitä treenataan!

Viima törötti siis joka luokan jälkeen palkintopallilla ja pokkasi tyytyväisenä kasan herkkuja, ilmaisia osallistumisia seuraaviin kisoihin sekä hienon Hurtan heijastinhuivin! Paljon paremmat palkinnot kuin näyttelyissä ikinä...

Nyt jatketaan treenailua siihen asti kun mamma kykenee. Sitten taas taukoillaan ja jatketaan kisailua jossain välissä. Ehkä maaliskuussa käydään vielä radalla, jos ei satu koiran juoksut alkamaan. Pahin on ohi, eli kisauran korkkaus suoritettu! Jeba! :)

Sainpa minäkin vihdoin aikaiseksi tämän verran. Eli tässä kuvamateriaalia meidän tämän hetken heittelehtivästä tasostamme ;) Rata menee harvoin noin hienosti ekalla vedolla, mutta nyt ei tullut suurempia mokia, kuin yksi pitkä kaarre koiralta ja yksi rima alas. Ja intoakin riittää!     http://www.youtube.com/watch?v=LfkRw4h7ljE

Kai meidän lopultakin on se kisaura korkattava tässä lähiaikoina. Koira on jo käyty mittauttamassa  (selkeäksi) mediksi, joten senkään suhteen ei tartte enää arpoa. Nyt pitäis vain oma pää pitää kurissa, kun aina kaikki jännittää niin pirusti! Hui ja APUVA!

Pitkästä aikaa päivittelen pikaiseen Viiman kuulumisia. Elämä on palannut normaaleihin uomiinsa ja Viimalla tuntuu olevan energiaa vaikka muille jakaa! Se käy agilitytreeneissä ihan kuumana ja vauhtia piisaa. Ongelmana on toki se, että kartturi ei meinaa enää pysyä mukana... Tammikuussa kai me starttaamme ekassa kisassa, vaikka treenaamaan ei ole kovin monesti vielä ehditty. No, joskushan se eka hylky on sieltä haettava ;)

Pentujen kuulumisia olen välillä kuullut minäkin, kiitos niistä. Hyvin tyytyväisiä tuntuvat perheet pentuihinsa olevan ja kuulemma ovat oppivaista porukkaa.

Alla kuva Viimasta, Muusasta ja Miinasta taannoin metsälenkiltä

Nyt pidemmittä puheitta toivotan erittäin hyvää joulua ja mielettömän hyvää vuotta 2012 kaikille koiraystävillemme! Erityistoivotukset Ettalle, Lyytille, Martalle, Dottirille, Sissille, Casille ja Messille :)

Täällä on viimeiset pari päivää kuluneet ihmetellessä rauhallisuutta ja sitä, ettei koko ajan tartte olla tekemässä jotain. Viimeiset seitsemän viikkoa kuluivat näin jälkeenpäin ajateltuna hujauksessa, mutta täytyy myöntää, että hetkittäin kävi mielessä, jotta miksi piti tähänkin urakkaan rueta... Ei sitä uskoisi, miten paljon tuon kokoinen pentue kakkaa ja pissii! Se on siis taukoamatonta! Oma urakkansa lopussa olivat myös (vähemmän kontrolloidut) ulkoilut. Pennut molempiin kainaloihin ja silti joku karkasi bonuksena oven välistä mukaan. Erityisesti Ettan kunnostautui toisen naapurin pihalle paskomisessa, pisteet siitä (toiselle puolelle taas ei karannut koskaan) :)

Pentutesti pennuille tehtiin viikko ennen luovutusta. Muutama pentu osoitti erinomaista harrastuskoiran potentiaalia ja loput sopivat myös pienempään harrasteluun ja kotikoiriksi. Erittäin tyytyväinen olen näiden pupsien luonteisiin tässä vaiheessa ainakin, toivottavasti sama meno jatkuu :) Ja täytyy muistaa, että nyt se työ vasta alkaa ja kenestä vaan voi tulla mitä vaan tai olla tulematta yhtään mitään.

Aquagruaz Kema, Ettan, nykyään kirjaimen lyhyempänä Etta muutti Turun kupeeseen. Onnea vaan tulevaan tämän vauhtihirmun kanssa, pitäkää sukistanne kiinni ;)

Aquagruaz Korona, Pilkku, nykyään Lyyti muutti Kajaaniin ilostuttamaan uutta perhettään. Onnea maailmanmatkaajalle jatkossakin :)

Aquagruaz Kuento De Hadas, Dottir säilytti nimensä ja muutti Oulunsaloon kolmen muun perron kaveriksi. Pentu on kaunis kuin lelu ja pussaa ääntä nopeammin, onnea tuleviin koitoksiin :)

Aquagruaz Kristal De Zapatos, Sissi, edelleen Sissi muutti Nokialle. Katsotaan vaihtaako tämä lasikenkä tulevaisuudessa poponsa metsästäjän saappaisiin... Onnet sinne!

Aquagruaz Keyenda, Hulk, nykyään Martta muutti Nurmijärvelle. Onnea perheeseen, joka sai tämän monen, monen vieraan suosikin omaan kotiinsa :)

Aquagruaz Kastillo, Casi, toistaiseksi edelleen Casi muutti Espooseen. What a man, grattis uudelle perheelle :)

Aquagruaz Ketro, Messi tottelee tulevaisuudessakin samaa nimeä uudessa kodissaan Ilomantsissa. Onnea tuleville metsä(stys)retkille ja pitäkää sudet kaukana tästä mammanpojasta tai Viima-mamma tulee ja röykyttää koko itärajan sukulaiset :)

Alla vielä joitain fiilistelyjä pennuista...

Ainoa kuva, jossa ovat melkein kaikki paikallaan. Messi, Dottir, Casi, Hulk, Pilkku, Sissi...

...ja Ettan.

Sissi korvassani joskus pienenä...

Joskus olimme todistettavasti myös yläkerrassa...kyttäämässä keltaista pyörivää esinettä.

Pentuja kävi tapaamassa myös Viiman ukin Miloun ja isän Nooan omistaja. Muistona kuva kolmesta sukupolvesta. Milou, Nooa ja Viima. Ai että vähän on samaa näköä? ;)

Kenneltytön jäähyväiset pennuille...

...ja Viima viimeisessä potretissa etelään lähtevien pentujen kanssa.

Viima ei tuo pennun ulvonta juuri enää hätkäyttänyt, Viima halusi vain sen pallon mun taskusta ;)

Viimeinen silmäys lähteviin. Turvallista matkaa teille kaikille seitsemälle kääpiölle elämän tiellä!

Kivasti olenkin jo kuullut muutamien ensipäivien kuulumisia. Jatkossakin kuulumisia otan vastaan tänne blogiin kommentteina, sähköpostilla tai Facebookissa. Myös kuvia otetaan vastaan ja niitä voin julkaista täälläkin joskus, jotta muutkin pentujen omistajat ym. näkevät kehitystä :)

Nyt on enää kiitoksen paikka. Kiitos kaikille pentujen räplääjille, leikittäjille ja juoksuttajille. Erityiskiitos loistavasta yhteistyöstä Heidille. Miljoonat kiitokset toiselle Heidille pentujen ulkoilutuksista ym. ! Kiitos tästä urakasta myös Karille ja erityisesti Kaijalle, joka työpanoksellaan päästi minutkin ajoissa kotiin nukkumaan :) Sannalle kiitos edes yhden päivän kelvollisista kuvista. Äiti taas on korvaamaton lapsenvahti! Kiitän myös itseäni siitä, että selvisin tästä hengistä ja vieläpä ajatuksella, että ehkä vielä joskus, jossain, jollain koiralla...

Nyt pentukellari on hiljentynyt. Jatkamme tästä kaksin Viiman kanssa.

En ole joutanut enää hetkeen oikein päivittämään blogia, koska päivät on todella työntäyteisiä! Aamut pusketaan läpi sellaisella liukuhihnarutiinilla, että moni tehdastyöläinen olisi ihmeissään ;) Neiti U ei enää voi olla lattialla mukana pentujen hoidossa, joten se on tuonut omat mutkansa puuhiin. No, asia on ratkaistu sillä, että tyttö istuu syöttötuolissaan ja katselee pentujen mellastusta valtaistuimeltaan kuin tennistuomari :) Pennut siis ovat nykyään jo niin raisuja, että sinne hyeenalauman sekaan en konttaavaa lasta laita...

Viime viikolla sain postipaketin Urhon isännältä. Se sisälsi teeren ja sorsan siipiä, jotta voin testata riistaan suhtautumista sekä Viiman, että pentujen kanssa. Viimalle tein jäljen siivellä etupihalta takapihalle ja sen se tietenkin paahtoi menemään suurella innolla. Itse siiven kohdalla se hyppäsi taaksepäin ilmeellä "mikä ihmeen haiseva raato täällä on?", mutta oli siivestä äärimmäisen innoissaan. Heitin siipeä ja koira meni perässä. Ei kuitenkaan ottanut heti suuhunsa vaan alkoi räksyttämään, kun teki mieli, muttei uskaltanut.

Otin siiven pois ja kokeilin tunnin päästä uudelleen. Nyt oli aika tehnyt tehtävänsä ja Viima juoksi innokkaana siipi suussaan kuin paraskin eräkoira.

Pennuille kokeilin samaa pienemmässä mittakaavassa sisällä ja voin kertoa, että kenelläkään ei ollut minkäänlaisia estoja! Hyeenat nuolivat ja jäkersivät saalistaan. Muutama suhtautui saaliiseensa niin omistushaluisesti, että siirtyi siiven kanssa kauemmas minusta ja käänsi selän: "tätä et ota!". Muutama pennuista on lähdössä metsästäviin koteihin ja uskon täydestä sydämestäni, että näistä jokaisesta on metsälle ainesta, kun/jos pentua vain ohjaillaan siihen suuntaan.

Sitten hirmuinen kuvapläjäys huonolaatuisia otoksia pihalla ulkoiluista.

Ai miten niin Viima ei ole vielä oikein hoitanut tuota vieroitusta?? ;) Pirun hyeenat kun hyökkäävät kimppuun pissitauollakin...

"Pallo kuuluu mulle!"...

Casi ja Dottir ja pallo.

Casi ja Sissi

Ettan Ensimmäinen

"anopin kasvimaalla, raparperin alla...", tuumii Messi harvennettuaan kukkapenkkiä.

Sama tyyppi.

Pallo taas pääosassa. Sissillä olis kiire tissille, mut kun on asioita hoidettavana...

Sissi vaanii pusikosta.

Sisarukset Messi och Sissi.

"Mama, saisinko vähän sitä palloa..." Ettan kysyy.

"Ihanaa, ihanaa onhan ratsastaaaa...." laulaa Dottir.

Pilkku-Pilkendaarilla on joku hyvä jälki...

Tässä eräänä päivänä pakkasimme myös pentujen lempileikittäjän HooHoon kanssa pupsit häkkiin ja lähdimme ajelulle tutustumaan Väinölänniemen ulkoilualueisiin.

"ou shit, mihin ne heitti meidät? eihän täällä oo ees ruohoo... " Käytiin siis jääkiekkokaukalossa :)

" Mut täällä on pallojaaaa!!" Ettan on ihan pallohullu jo nyt.

Pahoitteluni jo nyt tuleville omistajille, mutta ne vaan tykkää noista keltaisista pyörivistä esineistä... ;)

Pilkku ja Casi keskustelevat pallon omistusoikeudesta.

Pilkku partiolainen aina valmiina mihin tahansa.

Messi.

Hulkeroinen tutkimusmatkalla.

"mitä tuo on?" Hulk miettii.

Pennut ovat valloittaneet viereisen koulun oppilaat, jotka ovat toistuvasti näyttäneet rikkovan koulun rajoja, kun ovat tulleet ihastelemaan pentuja aidan taakse. Lisäksi meillä on ravannut kiitettävä määrä vieraita aikuisia ja lapsia katsomassa pieniä. Kiitos teille kaikille! Kiva huomata, että pentue on tosi tasainen, eikä yhtään ns. syrjäänvetäytyvää pentua ole. Osa on vaan vähän raisumpia hellyydenosoituksissaan kuin toiset ;) Viikonloppuna pennuille tulee pentutestaus ja pian sen jälkeen alkaa selvitä, mikä pentu menee minnekin. Jännittäviä aikoja siis elellään :) Ja mulle on jo alkanut iskeä ikävä kun tiedän, että enää viikko on jäljellä...

"Meillä pennut hilluu, ne juoksee, ne murraa, ne rällää, kupista raksuuujaa..." Jees, eli siis vauhtia piisaa päivä päivältä enemmän. Pennuista tulee joka viikko esiin uusia piirteitä ja minä joudun korjaamaan omia käsityksiäni niistä jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan pentue on hyvin tasainen, esim. ujompaa kaveria ei näistä löydy vaan kaikki tulevat yhtä innokkaasti leikkimään ja tapaamaan vieraita. Onneksi saimme pentutestauksen parin viikon päähän, jotta joku sanoo niistä objektiivisin silmin jotakin. Pupsit ovat ulkoilleet ja tapasivat eilen ensimmäisen tuntemattoman koiran. Alma-vesikoira oli pentujen seassa kuin kala vedessä ja pupsitkin kohtasivat vieraan suurella uteliaisuudella :) Ulkona on iiiihanaa, mutta itsekseni en voi viedä niitä kuin pari kerrallaan pihalle, koska muuten ne häviää. Ne juoksee välillä siellä ihan päättömästi, mutta onneksi alkavat tajuta jo luoksetulostakin jotakin...

Hovikuvaajamme Espoosta oli vierailulla viikonloppuna ja saimme otettua pennuista jonkinnäköiset poseeraukset. Olin ajatellut, että pennut saisivat seista vapaasti, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Joten pahoittelen jo valmiiksi taustalla seisovaa mönttiä. Kuvien taso on pentujen kohdalla aika vaihtelevaa. Ehdottomasti helpoin kuvattava oli Dottir, joka vain seisoi ja seisoi ja siitä onnistui enemmän kuvia kuin muista yhteensä.

Ettan

Pilkku

Dottir

Sissi

Hulk

Casi

Messi

Sitten muita kuvia ihanuuksista.

Messi

Casi

Hulk

Sissi

Dottir

Pilkku

Pilkku & Ettan

Sissi & Dottir

Messi & Hulk & Casi

Hulk <3 Casi

Niin siinä sitten kävi, että pentujen täytettyä kolme viikkoa heräsin yhä useampana yönä pennun avunhuutoihin toisesta huoneesta. Ja aina siellä kohtasi sama näky: Ettan keskellä huonetta tai kiertämässä pentulaatikkoa ja etsimässä SISÄÄNpääsyä boxiin. Hätä oli siis suuri siinä vaiheessa, kun huomasi, että onkin alueella ihan yksin mamman syöttäessä laatikossa muita. Toisaalta laidan yli kiipeämisessä oli hyötynsäkin, kun sitten Viima aikanaan tuli pois laatikosta ja kaikki kahdeksan maidonlähdettä olivat yksin Ettanin! Yhtenä yönä seurana murkinoimassa oli myös Hulk. Ja yhtenä päivänä Messi. Eli toisin sanoen oli kasvatettava pentujen asuinpinta-alaa ja lähdettävä avarammille maille...

Näin se kävi. Pennut Viiman häkkiin, häkki autoon ja Viima takapenkille. Viima tosin katseli pakkaamista eteisen lattialta sen näköisenä, että menipäs se pentuaika äkkiä ja kamalan kiva, että ne nyt lähtevät kaikki kerralla johonkin onnekkaaseen kotiin ;)

Pennut eivät olleet muutosta "mummolaan" millänsäkään vaan ottivat pian alkututustumisen jälkeen villejä varsahyppyjä pitkällä käytävällä. Siellä me nyt sitten asustellaan enemmän ja vähemmän seuraavat neljä viikkoa. Neiti U on onnellinen asumisesta mummolasta, samoin Viima. Viimalle teki varmaan jo hyvää maiseman vaihto, kun monta viikkoa oli kulunut tiiviisti pelkästään kotiosoitteessa. Pentuja on käynyt katsomassa jo pari perhettä ja monta on tulossa seuraavan viikon aikana :) Jossain lasketaan siis öitä ensitapaamisiin!

Laitan muutaman kuvan vielä meidän kotoa ja osa on sitten räpsyjä uudesta majasta.

Pennut kera emonsa miettivät, mikä ihme on paperikassi? Ei varmaan oo ikinä semmoista vielä Viimakaan tavannut ;)

Tähän kohtaan kerron vähän Pilkusta, joka on paljastunut ihan uskomattoman uteliaaksi. Oli sitten kyseessä rapiseva paperikassi, jätesäkki, lattialasta tms. niin ihan varmasti suinpäin uutta tulee ensimmäisenä tutkimaan Pilkku. Se ei voi vastustaa kaikkea mielenkiintoista. Se on myös hurmaava seuraneiti, joka rakastaa rapsutuksia ja on mielellään lähellä.

Tässä maha missä painitaan.

Sitten on Dottir, joka tykkää kantaa asioita. Tällä hetkellä se on ainoa pennuista, joka ottaa mm. talouspaperit tai vanhan hatun suuhunsa ja kuljettaa. Olisiko noutajan vikaa? Myös Dottir kuuluu meidän seuraneitirinkiin ja on kunnostautunut erityisesti neiti U:n seurassa. Missä vauva, siellä Dottir. Usein matkustamassa selässä tai nuolemassa korvaa :)

Muutama otos Dottirista.

Ja Dottir edelleen: "Maan lapsia vai sosiaalityön teoriaa? Hmm..."

Casi ja Ettan ovat vähän rajumpia painikavereita muihin verrattuna. Ne myös tykkäävät käyttää ääntään. Nämä kaverit ottavat välillä kunnon niskalenkin sisaruksistaan, vaikkei sitä ehkä näistä ilmeistä uskoisi...

Ettan

Casi x2 (yksi nujerrettu raato taustalla ;)

Entäs ihastuttava Messi. Siitä on tullut oikea ihmismamman poika. Aina pitäisi kiivetä syliin ja vain olla... siis silloin kun ei juokse ja kovaa!! Messi on sivistynyt leikkijä ja siitä voi sanoa, että se on kiltti (ainakin toistaiseksi). Myös Messi on innokkaana menossa heti kun pentuaitauksen portti aukeaa.

Messi ja uni x2

Sissi ja Ettan.

Dottir unilla juuri sopivassa välissä.

Hulk unilla osa 1.

Hulk unilla osa 2.

Hulk osaa rauhoittumisen jalon taidon. Kun alkaa väsyttää (ja aika usein alkaa...) niin nukkua voi missä vaan. Vaikka keskellä leikkitannerta.

"Mä turvaan sun selustas Casi, mä oon ihan just tässä takana" tuumailee Messi.

Ja tutkimusretki vaati veronsa...

Kun vauva on maisemissa (niinkuin yleensä aina) on pennuilla superhauskaa. Tuntuu, että ryömivä vauva on yksi sitä laumaa. Usein painona on yksi selässä ja pari pentua roikkuu lisäksi vielä housunlahkeista, mutta eipä tuo tuleva koirakuiskaaja ole näköjään millänsäkään :)

Pilkku matkustaa...

Teidän ei varmaan tarvi miettiä, mitä minä teen päivisin:

Jep! Mutta on tämä antoisaakin :)!

Elämä pentulaatikossa ja sen ulkopuolella on virkistynyt taas muutamassa päivässä huimasti. Nyt laatikosta kuuluu murinaa, ärinää, kiljahtelua ja haukahtelua. Siellä ne pupsit painivat, purevat toisiaan leuasta ja ottavat spurtteja. Jokunen on myös yrittänyt kiivetä pentulaatikon laidan yli, mutta on toistaiseksi tipahtanut laitojen sisäpuolelle. Pentujen maailmaa on avarrettu pentuhuoneesta myös pieniksi hetkiksi olkkariin ja eteiseen ja eroja uuteen paikkaan suhtautumisessa on  näkynyt. Muutenkin sosiaalisuudessa on huomattavissa eroavaisuuksia tällä hetkellä. Ensimmäinen, joka alkoi hakea kontaktia ihmiseen oli Pilkku. Se on nytkin aina ensimmäisten joukossa odottamassa rapsutuksia tai ulospääsyä boxista. Se oikein nauttii päästessään tutkimaan maailmaa. Pienempänähän se oli se, joka tykkäsi nukkua laatikon reunamilla, muiden sisarusten seura ei niin kiinnostanut. Mutta nyt kyllä kiinnostaa ihmisseura :) Pari muuta, jotka ovat myös kiipeämässä herkästi syliin ovat Ettan ja Dottir. Casilla on selkeästi rajumpia leikkejä ja se viihtyy kiusaamassa sisaruksiaan. Osa tykkää edelleen lepäillä enemmän eli Sissi, Messi ja Hulk. Valotan seuraavassa kuvapläjäyksen avulla tämän hetken tilannetta.

Pilkku sylissä.

Sissi <3 Messi

Kun Pilkku keskittyy tutkimusmatkailuun...

...niin Hulk katsoo parhaaksi pysytellä lähempänä mammaa ja ravintoa :)

Ettanin hapuilevat askeleet ja avara maailma.

Hulk ja Pilkku ja ihmeellinen reikä seinässä ;)

Sitten kaikista jälleen poseeraukset. Joillakin saattaa olla vierekkäin parikin kuvaa, mikäli ovat olleet oikein kuvauksellisia :) Samalla ilmoitan myös pantojen värit, jotta osaatte tarkkailla tiettyjä yksilöitä tullessanne vierailulle!

Ettan, harmaa panta

Pilkku, oranssi panta

Dottir, persikka panta

Sissi, pinkki panta

Hulk, ruskea panta

Casi, vaaleansininen panta

Messi, ei pantaa (loppuivat kesken, heh!)

Siinäpä se kööri! Viikonloppuna pakataankin pennut ja Viima autoon ja siirretään koko lauma loppuajaksi asustamaan anoppilaan. Siellä on tilaa enemmän ja käytännöllisemmin pentujen kannalta, joten sielläpä nähdään sitten! :)

Ennenkuin paljastan punnituskuvat ja -tulokset 2vkoa ja 2pvää vanhoista pupseista, niin näette millainen elämänasenne Hulkilla suurimman osan aikaa on...

Fiksun näköinen otus :)

Tänään oli punnituksella niin väsynyttä porukkaa, että en voinut vastustaa punnituskuvien ottamista. Laitetaan niiden höysteeksi tämänpäivän painot, niin saatte vähän käsitystä, missä kokoluokassa täällä painitaan.

Ettan, 1360g

Pilkku, 1380g

Dottir, 1240g

Sissi, 1050g

Hulk, 1400g

Casi, 1430g

Messi, 1120g

Eli Casi on nyt jyrännyt siskonsa (jopa Hulkin) painonnousussa ja on tämän lauman Äijä. Pienimpänä edelleen tytön sirppana Sissi <3