Uskoisiko ylläolevasta enkelistä, että siitä kehkeytyy oikea piru kissan astuessa kehiin?

Huoh ja huoh. Elämä kaksiossa kissan ja turbopennun kanssa alkaa käydä vähän turhan stressaavaksi. Viimaa on yritetty käskeä, kouluttaa ja rauhoittaa kissan seurassa, mutta tuntuu, ettei auta yhtään. Kissaparka elelee lähinnä raapimapuunsa ja kirjahyllyn päällä, koska välittömästi alas hypätessä on tämä turbo odottelemassa tilaisuuttaan. Viima ei käsitä millään, että kissan kanssa ei leikitä niinkuin koiran kanssa! Se juoksee kissan sivulla ja yrittää näykkiä samalla siihen vähän vauhtia. Tämän rallin sivustakatsominen alkaa olla aika puuduttavaa. Ja kissa tiputtaa kaikki karvansa stressin seurauksena! Enpä arvannut, että näiden sopeuttaminen olisi näin hankalaa varsinkin kun kissa kyllä on tottunut koiriin, mutta ei aivan näin rajuihin tapauksiin näemmä.

Eilen Viima vihdoin tajusi myös, että hänkin pääsee sängylle kun ponnistaa vähän kovemmin. Ei ole kissalla enää sitäkään turvapaikkaa... Viimalla oli eilen muutenkin melkoinen turbopäivä, kun oli koko päivän ensin yksin kotona ja illallakaan ei päässyt kunnolla revittelemään. No, hyppi sitten sängylle sata kertaa minuutissa: aina kun olin komentanut sen maahan, niin hyppäsi taas. Ja häntä vispasi! :D Argh! Ajattelin viritellä jotain ansoja tuohon sängylle tässä kunhan jaksan, niin josko loppuisi pomppiminen. En nimittäin halua kuraista/punkkista koiraa viereeni jatkossa, joten siksi näin tiukka linja.

Muuten Viimalle kuuluu oikein hyvää. Reipas-linja jatkuu ja tuntuu, että sen itsetunto kasvaa samaa vauhtia kuin kokokin, eli ei räksyttele turhanpäiväisiä ulkona ja koiriakin tervehtii häntä heiluen :) Vähän on treenailtu seisomista, koska ajateltiin pyörähtää parin viikon päästä mätsärissä kokeeksi. Toukokuussa olisi tarkoitus lähteä koirakoulukaverin seuraksi Tampereen näyttelyyn, joten eiköhän se Viimakin siellä sitten käy depytoimassa pentukehässä ;) Jos ei omistajalla mene pupu pöksyyn...