Viimapa tapasi perjantaina ensimmäistä kertaa Venni-tätinsä (Aquagruaz Ariana). Samassa kaupungissa kun asutaan, niin varmaan jatkossakin törmäillään. Varsinkin kun Venni on aivan ihastuttava perrotypykkä: oikea sylihauva! Viima ajatteli ovella kylään mentäessä, että hän kyllä lähtee takaisin kotiin, kun ison talon yläkerrasta juoksi vastaan kolme perroa (Alma, Ursula ja Venni) kannoillaan pari ihmislasta. Vähän aikaa talonmenoa mamman jalkojen juuresta katseltuaan, päätti Viimakin sitten lähteä yrittämään onneaan lelujen kanssa. Hyvin meni tutustuminen taas uuteen perroseen siis :D Venni on tosi kaunis, ihan tytön näköinen perrokka. Värityskin on aika lailla Viiman kanssa sama, tosin nyt Venni oli melkoisen hailakka, nahkalla kun melkein oli. Huomaa pandakarhuefekti ;)

Tässä sitä kyhjötetään maksapalan toivossa silmät kiiluen. Löytyykö meistä mitään samaa...

...no ainakin meillä molemmilla kielet roikkuu polvissa leikkibreikkiä pitäessä!

Jos muuten tätä Viiman blogia sattuu lueskelemaan vaikkapa Viiman sisarusten omistajat tai muut sukulaiset niin olis tosi kiva, jos laittaisitte kuulumisia tms. :)