Komentajan lomaillessa Mansesterissa vapun pitkät vapaat, pääsi Viima kokemaan kakkos-Komentajan kanssa mökkeilyn vapauttavaa fiilistä. Ja fiilistä olikin Viimalla kuulemma riittänyt: koko päivän aamusta iltaan se oli odottanut, että joku tekisi jotain, heittäisi jotain tai antaisi edes jotain. Kun näitä edellämainittuja asioita ei sitten ollut tapahtunut, oli nopeasti kahdeksikkoa akselilla metsä-talonympärys-laituri liikkuvan tuntemattoman esineen pystynyt tunnistamaan koiraksi ainoastaan lepattavista korvista, pyrstön tummasta kuvioinnista tai polvien kohdalla viistävästä kielestä. Kamera kykeni ikuistamaan Viiman mökkipäivästä vain harvoja valittuja otoksia niiltä hetkiltä kun se odotti jotain tapahtuvaksi tai se odotettu oli juuri parhaillaan meneillään.

HEITÄ, HEITÄ, HEITÄ HEITÄ, PLIIS HEITÄ JO SE KEPPI!

TALLESSA ON!

Ja kun omistaja sitten aikoinaan palautui matkoiltaan söpön Särkänniemen tuliaisen kanssa, niin The Sea Horse sai niin sanotusti "runtua":

Ja meriheppa on muuten elossa edelleen: meillä ei näyttäisi olevan pahimman luokan leluntuhoajaa käsissämme! :D