Huomaa kyllä, että rodun piirteisiin kuuluu ympäristön tarkka havainnointi ja "epäilyttävistä hiippareista" ilmoittaminen. Kun V:n omistaja aloitti työt vakinaisemmin marraskuussa, ajateltiin, että jätetään koiralle makkarin verho auki, jotta saa siitä päivän aikana katsella ulos. Näin se tapahtuu:

Toki vahtiminen onnistuu myös istuen ja jopa makoillen. En ole vielä onnistunut  löytämään johdonmukaista logiikkaa, jonka perusteella Viima tekee päätöksensä siitä, kenelle kannattaa murista ja huutaa. Pihassa pelaaville lapsille ei pöhistä, eikä myöskään oman perheen jäsenille. Sen sijaan kaikki siltä väliltä on potentiaalista ilmoitusmateriaalia. Tänään sairaslomalla ollessani alkoi makkarista kuulua hirmuinen kiljunta. Poikkeuksellisen kovaäänisen konsertin aiheutti se, että samaan aikaan kun isäntä oli omalla autolla, niin vierestä kulki joku tuntematon. Liekö jonkin sortin omistajan puolustamista sitten... Näin sairaslomalla on hyvä havainnoida koiran päivän tekemisiä: nyt nukkuu lattianrajassa täydessä unessa, eli taitaa tuo ikkunakyttäys rajoittua kuitenkin vaan aamuihin ja  ehkä iltapäiviin, kun taas odotetaan porukkaa kotiin.

Vaikka Viima yrittää kovasti olla kodinturvajoukkojen nro. 1, niin enpä menis kyllä lyömään rahojani tämän vartijan puolesta. Eilen tein testin kotiin tullessa: en tullutkaan ulko-ovesta suoraan sisälle, niin että koira olisi nähnyt sängyltä kaula pitkällä kuikkiessaan kuka siellä on, vaan luikahdin sisään eteiseen ja seinän viereen sanomatta mitään. Ensin oli hiljaista kun Viima odotti, että sanois nyt jotain... mutta kun olin hiljaa ja vaan kopistelin kenkiä, niin iski ilmeisesti epävarmuus siitä, tuliko sisään sittenkin inhokkilistan kärkimies: vesimittarinlukija. Tuolloin alkoi vahtihaukku koiran kuitenkaan tulematta ovelle. Eli ei siis uskaltanut! Siellä se kuikki sängyllä kun huikkasin sille, että lopettaa tuon kovistelun ja oli sitten hirveen helpottunut kun ei tarvinnutkaan toimia vaan se olikin mamma, jota piti sitten pussailla ihan erityisen innokkaasti. 

Jonnekin palstalle kirjoittelinkin haukkuherkkyydestä. Tuntuu menevän nuorella koiralla vähän kausittain tuo ääniin reagoiminen kerrostalossa. Pentuna jossain vaiheessa vuhki lehdenkantajalle aamuyöllä, mutta lopetti tavan alkuunsa. Nyt vuoden ikäisenä tapa pyrki taas esiin, joten laitettiin taas makkarin ovi yöksi kiinni, jottei pääse ovelle "palkitsemaan itseään" ja tapa unohtuikin taas nopeasti. Muihin kerrostalon ääniin ei reagoi millään tavalla. Reviiritietoisuus tulee esille hyvin äkkiä esim. kun mennään äitini luokse, jossa on omakotitalon piha vahdittavana. Viima ei voi tuolloin vastustaa vahtia sisällään, vaan ilmoittaa kyllä talon eteen parkkeeraavat autot pihalla ollessaan. Koirapuistossa ei onneksi ota "hoodeja" omakseen, mitä olen kuullut joidenkin vesiäisten nopeasti tekevän vaan on joko välinpitämätön, jos toisen koiran kanssa ei kemiat kohtaa tai sitten lähtee välittömästi juoksemaan ja painimaan. Äkkiä ne senkin päätöksen tekee, että kuka huolitaan kamuksia ja ketä ei :) Koirapuistossa Viima muuten tekee joskus sitä, että toisen koiran tullessa minun rapsuteltavaksi, tulee heti tsekkaamaan tilanteen ja on vähän sen näköinen, että alahan vetää siitä minun mamman luota...

Muiden koirien ohitukset meillä on tällä hetkellä haasteena. Treeneissä ongelmia ei ole ollut ainakaan tähän saakka, mutta luonnollisessa tilanteessa taas kontaktin saaminen on nykyään hankalampaa kun Viima on vähän liikaa menossa jokaisen luo... Sitten kotitalon kulmilla taas pitää välillä rähistäkin. Tekemistä riittää siis! Onneksi heti loman jälkeen alkaa taas kimppatreenit, jotta saa häiriössä harjoitusta. Ja tänä perjantaina ensimmäinen agilitykerta koiran kanssa, jännää! Ainiin, päästiin Viiman kanssa  seuran juuri perustamaan rally-tokon harjoitusryhmään, ei varmaan ole pahitteeksi :)