Fintelligensin hittibiisin tahtiin ajeltiin eilen näyttelyreissulta kotia päin. Sanoja hieman muunnellen:

" Mitä Piipu, mikä boogie? Hyvältä näyttää niinku kuuluuki. Mitä Mamma, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki.

...

Hyvältä näyttää, vai mitä äijät? Mulla on tunne, et tänää on pääpäivä. Legendaarinen näyttely-show! "

:D

Eilen lähdettiin aikaisin aamulla ajelemaan kohti Polvijärven ryhmänäyttelyä, jossa perrojen kehä alkoi heti yhdeksältä. Näyttelypaikka oli tosi mukava liikuntasali, jossa lattiat oli suojattu hyvin ja mattoja oli paljon, ettei koirien tarvinnut liukastella. Sain houkuteltua mukaan ekaa kertaa myös kakkoskomentajan ja taidan ottaa toistekin, jos on tuollainen jäniksenkäpälä.

Tuomarina toimi Paula Rekiranta, joka mielestäni käsitteli vesikoiria oikein mukavasti ja ilmeisesti koirienkin mielestä luottamusta herättävästi, koskapa yhtään vesiäistä ei näyttänyt jännittävän yhtään! Ensin kehässä pyörähtivät ihanaiset pentuset ja sen jälkeen urokset, joita yhteensä esitettiin neljä. Tämän jälkeen Viima pääsi ainoana narttuna kehään, koska kanssakilpailijat jäivät tällä kertaa tulematta.

Viiman boogie oli ilmeisesti kohdillaan, koskapa Viima sai laatuarvosteluksi erinomaisen, saaden samalla ensimmäisen sertin ja ollen luonnollisesti myös paras narttu. Omistaja jo pienessä mielessään riemuitsi eristä ja sertistä ja tulevasta VSP:stä, mutta tuomaripa päättikin toisin ja leipoi Viimasta rodun parhaan, huh! :D Onnistumisen tunne oli melkoinen siksi, että olin niin tyytyväinen koiran esiintymiseen ja samalla omaan osaamiseeni, kun pystyin esittämään koiran nätisti ja hermoilematta. Kiitos kaikille neuvoja antaneille! Lisäksi arvostelu oli loistava, joten tyytyväinen oli helppo olla. Arvostelu löytyy jälleen näyttelyt -osiosta.

Kello oli kaiken tämän jälkeen vasta 9.30 aamulla ja tieto siitä, että ryhmäkehät alkaisivat aikaisintaan klo.15 jälkeen, saivat pohtimaan jätetäänkö ryhmäkehä kokonaan välistä ja lähdetään lauantain viettoon kotiin. Päätettiin kuitenkin toisin. Eihän sitä tiedä, jos tämä on ainoa kerta, kun ryhmäkehään tulee mahdollisuus. Tulipahan käytyä ekaa kertaa tutustumassa kodikkaaseen Joensuun kaupunkiin luppoajalla! Kehät olivat lopulta tietenkin myöhässä ja kun unohduin katsomaan vitosryhmän kehää niin en huomannut, että kasiryhmä oli jo järjestelty vuoroa odottamaan toisaalle. Siellä oli jo merkintä, että vesikoira ei paikalla... Olis ollut aika noloa jos sen odottamisen jälkeen olis lopulta missannut kehän ;)

Viima viipotti ryhmäkehässä hirmuisella draivilla eteenpäin. Seisominen ei vaan enää meinannut kiinnostaa, varsinkaan kun minulla ei ollut koko päivänä makupaloja mukana kun jäivät jääkaappiin (onneksi sentään lapanen löytyi..) Siinäpä kuitenkin seisoskeltiin ja Eeva Anttinen poimi n. 20:stä ensin n. 8 jatkoon ja taas juostiin ja seisottiin. Sitten kuuluttaja kertoi, että ryhmässä neljänneksi sijoittuu espanjanvesikoira. Minä en yksinkertaisesti tajunnut hetkeen ja Janne olikin meinannut huutaa kehän laidalta, että mene nyt sinne nelosen kohdalle! :D

Tässä kuvassa Viimalla on mielestäni ihan sellainen ilme, että se tietää voittaneensa :)

Näin tällä kertaa. Tänään oli meidän päivä, ensi kerralla välttämättä ei, joten otetaan nyt tästä ilo irti! Terveiset Tarjalle ja ihanalle Merrille <3